Tubettaja vai opettaja? – Nuorten ajatuksia tulevaisuuden työurista

Kesätyönuoret valtasivat Työterveyslaitoksen 5-20.6.2017, kun kymmenen 15-17 -vuotiasta nuorta tuli töihin Tampereen toimipisteeseen. Työterveyslaitos tarjosi monelle ensimmäisen kesätyöpaikan, vain muutamalla oli kertynyt aikaisempaa kokemusta reppuun. Pääsin tekemään töitä tulevaisuuden toivojen kanssa. Heillä on vielä työelämän kaikki kivet kääntämättä ja kaarteet kiertämättä.

Kysyin heidän näkemyksiään tulevaisuuden työelämästä. Heidän mielikuvansa työelämästä ovat vertaisten, vanhempien, oppilaitosten ja median värittämiä. Nuorten ohjaajana olin yllättynyt heidän kyvystään pohtia työelämää ennakoivalla otteella.

Ei tubettaja vaan opettaja

Suurimmalla osalla heistä oli hyvin suoraviivainen kuva työelämästä ja toiveammatit olivat perinteisiä. Alise Nieminen kertoi painokkaasti ”Itse olen tiennyt jo kuusivuotiaasta asti haluavani luokanopettajaksi”. Tämä murtaa myyttiä siitä, että nuoret haaveilisivat ”uusista” urista, kuten tubettajan tai palvelumuotoilijan tehtävistä.

Samaan hengenvetoon Nelli Pelkonen huomautti, että nuorilla tulisi olla enemmän mahdollisuuksia työelämään ja eri koulutuksiin tutustumiseen. ”Emme me nuoret tiedä edes murto-osaa mahdollisista ammateista, joten valitsemme ne tutuimmat ja turvallisimmat tiet työelämään.” Harjoittelujaksoilla voi tutustua eri aloihin, mikä voi tehdä valinnan helpommaksi. Nuoret ovat hyvin perillä verkostojen merkityksestä työnsaannin suhteen.

Yrittäjyys tuntui tulevan nuorille kysymykseen vain siinä tapauksessa, että riittävä toimeentulo olisi taattu toisen ammatin turvin. Nuoret arvioivat hyvin realistisesti ammatteja toimeentulon kannalta. Kuusamon alppikoulussa opiskeleva nuori ei tavoittele laskettelijan uraa, koska arvioi ammattiurheilijan toimeentulon riittämättömäksi. Nuoret arvostavat myös työnantajien tarjoamia jatkokoulutusmahdollisuuksia.

”Jos hallitsee digiajan työtavat, elämä on aika hyvin mallillaan”

Myytti nuorista himosomettajina tai ammattikoodareina rikkoutui keskustelujen aikana. Diginatiiveilla ei suinkaan ole suppilomainen kuva digivälineiden tuomista hyödyistä. Akseli Kivikangas huomautti, että somessa syntyy paljon väärinkäsityksiä ja liiallinen teknologiaan keskittyminen vie huomion oleellisesta. Nuoret pitivät kasvokkaista vuorovaikutusta tärkeänä; kestävät ihmissuhteet muodostuvat reaalimaailmassa eikä virtuaalitodellisuudessa. Näitä kahta vuorovaikutuksen muotoa rytmitetään sopivassa suhteessa.

Lounaspöydässä nuoret vaihtoivat sujuvasti toistensa käyttäjänimet Snapchatissa ja loivat oman ryhmän kesätyöntekijöiden kesken. Vaikka osa tiedon välityksestä tehdään nykyisin mobiilivälineillä, nuoret ovat myös hanakoita poistamaan sovelluksia puhelimesta, ”jos ne vievät liikaa vapaa-aikaa”, kuten Akseli totesi.

Nuoret eivät vähättele teknologisen osaamisen tärkeyttä työelämässä. Akseli toi tämän painokkaasti esiin: ”jos hallitsee uuden teknologian hyvin, takaa itselleen työpaikan tulevaisuudessa”. Teknologiasta puhuminen oli luontevaa, mutta heidän näkövinkkelistään teknologia ei ole mitään ihmeellistä.

Ohjaajana olin mykistynyt nuorten ongelmanratkaisutaidoista ja nopeudesta suorittaa tiedonhakuja. He olivat taitavia ottamaan uutta tietoa vastaan ja soveltamaan sitä käytännössä.

Heidän näkemyksensä tulevasta työelämästä ovat vasta aavistuksia, mutta niissä voi piillä totuuden siemen. Nuorten valmistuttua työelämään, vaikkapa vuonna 2030, voimme olla yhdessä ratkomassa toisenlaisia haasteita, vertaisina työkavereina. Nämä työelämätalentit voivat tosin ponnahtaa työmarkkinoille jo edellisiä sukupolvia nopeammin.

Kirjoittajana Kumous-hankkeen tutkija Sari Käpykangas sekä lukiolaiset Akseli Kivikangas, Alise Nieminen ja Nelli Pelkonen, jotka ovat tutustumassa työelämään Työterveyslaitoksella