Steve Jobs ja digitaalinen elämäntapamme

Kesällä tietoinen ero älylaitteista sai minut pohtimaan, tuottavatko laitteet elämäni todellisen rytmin, tavan olla arjessa. Olisitko arvannut vielä kymmenen vuotta sitten, että pidät lähes koko valveillaoloaikasi kädessäsi jotain esinettä, jota haluat vilkuilla ja sivellä koko ajan? Olisitko ennustanut, että tuijotat sitä herkeämättä ja lumoutuneena bussissa istuessasi, vaikka edessäsi istuisi oma lapsesi tai rakastettusi? Että hymyilisit ja naurahtelisit sille, ja että olisit usein kadulla vaarassa törmäillä esteisiin tai jäädä auton alle esinettä tuijottaessasi? Niinpä…

Historioitsijat tulevat joskus tekemään analyysejä 2000-luvun digitaalisesta elämäntavasta, jota käyttäytymisemme nykyään heijastaa. Tapa, jota koko maailma pää nöyrästi alas taivutettuna harjoittaa – ja kaikki muu mikä tapaan liittyy – on peräisin pienestä, melkein mitättömän kokoisesta laaksosta Kaliforniasta.

Piilaakson poikien unelmat kävivät toteen

Piilaakso tuli tietoisuuteeni ensimmäisen kerran vuonna 2000, kun viimeistelin väitöskirjaani kuuluisasta suomalaisesta tutkimuslähtöisestä innovaatiosta, Neuromag-aivotutkimuslaitteesta, jonka luojat rinnastin silloin varhaisiin piilaaksolaisiin teknologianeroihin. Jälkikäteen, Suomea ja Nokian kohtaloa ajatellen on vahinko, että amerikkalaisen journalistin David A. Kaplanin 1999 julkaistua ja bestselleriksi noussutta kirjaa ”Silicon boys and their valley of dreams” ei koskaan käännetty suomeksi. Korkeakouluissa ja yritysten johtoryhmissä olisi voitu ajoissa tunnistaa syvät virtaukset rohkeiden unelmien, ahneuden, kunnianhimon ja silkan hyvän onnen merkityksestä teknologian kaupallistamisessa.

Kalifornian kultaryntäyksen jälkeläiset kansojen sulatusuunissa laskivat perustan teknologisille innovaatioille, joiden varassa nykyinen digitaalinen elämäntapamme lepää. Vain kourallisesta nörttejä tuli satumaisen rikkaita. Me saimme uuden elämäntavan digitaalisen sisältöjen kuluttajina ja tuottajina.

jobs

Jobs oli surkea insinööri, joka yhdisti Piilaakson ja Hollywoodin kulttuurit

Toinen journalistin tekemä, hiuksianostattava kirja Piilaakson yhdestä nerosta ja kauhukakarasta, Applen edesmenneestä perustajasta ja toimitusjohtajasta Steve Jobsista, onneksi käännettiin myös suomeksi. Walter Isaacsonin 2011 julkaistun kirjan soisi tulevan korkeakoulujen kurssikirjaksi aikamme tietotekniikan innovaatioiden historiasta. Nokian matkapuhelinbisneksen kannalta kirja ilmestyi liian myöhään, mutta onneksi nykyiset menestyvät suomalaiset start-up-yritykset ovat jo hakeneet oppinsa suoraan paikan päältä Piilaaksosta. Yrityksissä töitä tehdään pienissä porukuissa ja vältetään kaikkea pönötystä. Päälliköitä ei ole.

Lapsemme eivät tiedä, että nykyisten ohjelmistojen ja tietoteknisten laitteiden helppokäyttöisyys on tuotettu raskaan raadannan tuloksena, tarkasti ”käsinpoimittujen” maailmanluokan insinöörien ja graafikkojen yhteistyön tuloksena. Ne tietoteknisten laitteiden graafiset elementit ja tuntoaistiin perustuvat ominaisuudet, jotka tekevät kaikkien valmistajien laitteiden käyttämisestä luontevaa ja vaivatonta, on istutettu tavallisille kuluttajille tarkoitettuihin tuotteisiin alun perin Applen tiimeissä. Muiden valmistajien oli pian keksittävä keinot tehdä sama. He omaksuivat Jobsilta myös Hollywood-tyylisen esiintymisen, jossa tuotejulkistukset ovat viimeistä piirtoa myöten käsikirjoitettuja spektaakkeleja, kuin elokuvien ensi-ilta-gaaloja.

Jobs halusi tehdä nörttien työkaluista kaiken kansan tarvitsemia arjen apuvälineitä

Jobsia voidaan pitää ensimmäisenä käyttäjäkokemuksen merkityksen keksijänä tietotekniikan parissa. Jobsin missio jo 70-luvulla oli tehdä hyödyllisiä, suurenmoisia tuotteita tavallisille kuluttajille ja aikaansaada miellyttävä, intuitiivisen helppo käyttäjäkokemus. Kääntöpuolena tämä suurenmoisia tuotteita janoava yrittäjä oli suurenmoinen julmuri: toisaalta tarkkavainuinen kykyjen löytäjä ja innostava visionääri, ja yhtäältä säälimätön, julma piiskuri. Jobs sananmukaisesti pakotti insinöörinsä toteuttamaan visionsa intuitiivisesta käytettävyydestä, vaikka insinöörit kerta toisensa jälkeen väittivät, että Jobsin haluamaa ominaisuutta ei ole mahdollista toteuttaa. Kaikki eivät selvinneet terveinä julmurin lähipiirissä. Henkilöjohtamisessa Jobsia ei kannata omaksua roolimalliksi.

Helppouden ansa – elämmekö globaalien yritysten käsikirjoittamaa elämäntapaa?

Internetin algoritmit tuottavat eteemme sisältöjä, joita ne olettavat meidän haluavan nähdä. Meidät saadaan pysymään kirjautuneina, tuottamaan klikkauksia ja jakamaan sisältöjä mitä hienovaraisimmin keinoin. Helppous ja vapaus valita apseja on osittain illuusio, jonka joku jossain tietoisesti rakentaa. Sisällöt, joita itse tuotamme ja jaamme muille, tulevat sovitetuiksi valmiiksi luotujen alustojen rakenteisiin, sisältöihin ja tapoihin. Meille sanotaan, että jos et ole sosiaalisessa mediassa, sinua ei ole olemassa.

Jobsin mukaan ”käyttäjien elämä on kiireistä, heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä, miten integroisivat tietokoneensa ja muut laitteensa.” Jobsin toimintatavan haittapuoli on se, että yrittäessään miellyttää käyttäjää, hän vastusti kaikkia pyrkimyksiä antaa käyttäjälle enemmän valtuuksia. IPadia vastaan hyökättiin manifestein, joissa perusteltiin ”miksi en aio ostaa IPadia.” Arvostettu avoimen ympäristön kannattaja Cory Doctorow kirjoitti: ”iPadin ostaminen lapsillesi ei saa heitä tajuamaan, että maailmassa voi koota ja purkaa asioita. IPadilla viestit jälkikasvullesi, että jopa akun vaihtaminen on tehtävä, joka on jätettävä ammattilaisten tehtäväksi.”

kävelevätLapset aloittivat uuden kouluvuoden opinahjoissa, joissa opetusta digitalisoidaan parhaillaan. Opettajien kannattaa keskustella oppilaiden kanssa siitä, millaista digitaalista elämäntapaa he itse haluavat luoda.

Mervi Hasu toimii KUMOUS-hankkeen vastuullisena johtajana ja käynnistyneen Fiksu työ alustatalouden aikakaudella STN-hankkeen Työterveyslaitoksen osahankkeen vetäjänä