Pieleen meni, mutta epäonnistumisista oppii

KUMOUS osallistui syyskuussa Bilbaossa järjestettyyn RESER konferenssiin. Konferenssin teemana oli palveluiden merkitys liike-elämän ja kaupunkien kilpailukyvylle. KUMOUS-hankkeen tutkijatiimi esitteli konferenssissa useamman paperin, jotka koskivat hankkeessa toteutettuja kokeiluja ja niiden toteuttamisen tueksi kehittämäämme arvioinnin menetelmää.

Yksi esittelemistämme papereista tarkasteli kokeiluiden toteuttamisessa kohdattuja haasteita. Konferenssipaperimme esitteli Hämeenlinnan lasten ja nuorten palveluissa toteutettua kokeilua, jonka tavoitteena olivat palveluiden laadun ja vaikuttavuuden kehittäminen, asiakkaiden roolin vahvistuminen ja hyvinvointipalveluiden integroiminen toimivaksi kokonaisuudeksi. Paperin keskeinen tavoite oli kuvata kokeilutoiminnassa kohdattuja haasteita etenkin kokeiluista oppimisen näkökulmasta.

Sosiaali-ja terveydenhuollossa on kokeilut eivät ole uusi ilmiö, ja palveluita on kehitetty kokeiluiden kautta vastaamaan palvelutuotannossa kohdattuihin haasteisiin. Sen lisäksi, että kunnat ja kaupungit kokeilevat uusia tapoja tuottaa palveluja, myös valtiohallinto on kiinnostunut kokeillen kehittämisestä. Tästä esimerkkinä on Kuntakokeilu, joka toteutettiin vuosina 2015-2016. Myös Hämeenlinnan lasten- ja nuorten palveluissa toteutettu kokeilu on ollut osa Kuntakokeilua.

Tällä hetkellä kokeiluilla ei saada kuitenkaan tavoiteltua palvelujen uudistamista/tuottavuusloikkaa aikaiseksi. Jotta kokeilutoiminta voisi tukea palvelujen uudistamista, tulisi aluksi ymmärtää mitä kokeilut ja kokeileminen tarkoittavat? Kokeilujen ei tulisi olla tavoitteettomia ja epämääräisiä hankkeita, joilla ei ole alkua tai loppua. Kokeileminen vaatii suunnan ja tavoitteita. Sen lisäksi se vaatii resursseja, ja roppakaupalla uskallusta. Kokeilemiseen liittyy epävarmuutta ja aina kokeilut eivät mene suunnitellusti. Kokeilun lopputulos voikin olla, että kokeilua ei sellaisenaan kannata ottaa käyttöön. Kokeilujen luonteeseen kuuluu siis se, että ne ovat nimensä mukaisesti kokeiluja: osa kokeillen kehitetyistä palveluista onnistuu ja muuttaa toimintatapoja. Osa puolestaan epäonnistuu ja silloin oppimisen kautta voidaan miettiä toisenlaisia tapoja uudistaa palveluita.

Kysymykseksi nousee, mikä on onnistuneiden ja epäonnistuneiden kokeiluiden merkitys? Kokeiluiden merkityksen varmistamiseksi tulisi niistä oppia systemaattisesti niin kunnissa, kaupungeissa kuin valtionhallinnossa. Avoin keskustelu kokeilun toteutuksessa kohdatuista haasteista ja jatkuva oppimista tukeva arviointi tukee kokeiluista oppimista. Oppiminen tukee myös järjestelmän uudistumista. Jos kokeiluista ei opita niin silloin myös uudistuminen jää puolitiehen.

Nykyiset rakenteet tukevat harvoin yhteistä oppimista. Oppiminen myös rajoittuu usein niihin onnistumisiin, joista on mukava puhua. Koska kokeilujen tulisi sisältää myös epäonnistumisia ja niistä oppimista, tulisi toimijoita myös rohkaista puhumaan pieleen menneistä kokeiluista. Nämä voivat monesti jopa olla opettavaisempia kuin täydellisesti onnistuneet suoritukset. Huipputuloksiin pääseminen edellyttää rajojen kokeilua ja uskallusta yrittää.

Onko sinun organisaatiossasi lupa kokeilla? Ja mitä tapahtuu, kun kokeilu ei menekään suunnitelmien mukaan? Ollaanko asiasta hiljaa vai keskustellaanko sen opeista yhdessä? Ja rajoittuvatko keskustelut oman organisaation sisälle vai viettekö näitä oppeja myös muualle?

Kirjoittajana Kumous-hankkeen tutkija Johanna Leväsluoto VTT:ltä.