Kumousten harmailla, yllättävillä alueilla

”Tämä ei voi olla todellista!”, oli yleisin kommenttimme paikasta, jossa tehtiin KUMOUS-hankkeen ensimmäinen esittely kansainväliselle tiedeyhteisölle. Ajankohta oli heinäkuu. Kauempana Suomen kylmänharmaasta kesäsäästä ja mielenmaisemasta tuskin olisi voinut olla. Aavikkokaupungin lämpötila oli +40 °C ja muovinen kulutuskarnevaali oli auki 24/7. Paikka oli Nevada, Las Vegas, Ceasars Palace- kasinohotellin konferenssikeskus.

Tässä ympäristössä tieteellinen keskustelu oli kaivattua luksusta. Keskuksen ilmastoiduissa tiloissa Human Side of Service Engineering HSSE2015 foorumilla amerikkalaiset, japanilaiset, kiinalaiset, saksalaiset ja suomalaiset tutkijat keskustelivat Marja Toivosen johdolla KUMOUS-teemoista. Työryhmämme Hand in Hand: Innovating Meaningful Services in Digital and Human Networks sai hyvän yleisön. Foorumin puheenjohtajat professori Louis Freund San Josen yliopistosta ja professori Wojtek Cellary Poznanin yliopistosta osallistuivat sessioomme. Paikalla oli myös Jim Spohrer, IBM:n palvelututkimuksesta ja yliopistoyhteistyöstä vastaava johtaja.

Meitä pyydettiin organisoimaan työryhmä myös seuraavana vuonna. Tuumimme, että odotamme vuotta 2017, jolloin konferenssi toivon mukaan pidetään Euroopassa. Voisimme sitä paitsi tuolloin esitellä KUMOUS-hankkeen tuloksia.

Ihmiselle hevosen kohtalo?

”Voiko tämä ikinä olla todellisuutta?”, ihmettelemme nykyhetken digitalisaatiovisioiden edessä.

Kiinalaisten tutkijoiden esityksessä työryhmämme osallistujia nauratti se, miten eräässä kaupungissa on kokeiltu katuun merkittyä erillistä, kävelijöistä ja pyöräilijöistä erotettua väylää niille kävelijöille, jotka käyttävät älypuhelinta kävellessään. Niinpä… kuinkahan moni meistä on väistellyt liikenteessä mobiililaitteittaan selaavia zombeja, tai havahtunut itse olleensa sellainen. Liikenteen infrastruktuuria kaiketi aletaan jo sopeuttamaan digiläsnäololle (vai digipoissaololle?) sekä kuljettamattomille autoille.

Digitalisaatio on korvannut innovaation uutena taikasanana. Etenkin Suomessa digilaineet lyövät nyt korkeina, ikään kuin koko asia olisi vasta keksitty. Taas kysytään, korvaavatko teköäly, automaatio ja robotit ihmisen tekemän työn teollisuudessa ja palveluissa? Digiajan apostolit julistavat inhimillisen elämän täydellistymistä, kun ihminen vapautuu lopullisesti tylsistä, raskaista töistä. Toisaalta julistetaan uhkaa inhimillisen työn ja elämän surkastumisesta, kun robotit oppivat jäljittelemään ihmisen tunteita, luovuutta ja päätöksentekoa. MIT:n taloustieteilijät Erik Brynjölfsson ja Andrew McFee pohtivat uudessa Foreign Affairs- lehdessä julkaistussa artikkelissaan, tuleeko ihmisistä taloudellisen merkittävyyden näkökulmasta lopulta yhtä vanhentuneita kuin hevosista.

 

Teknologian käytön aiheuttamat muutokset hitaita, odottamattomia ja ”harmaita” 

Pitkään teknologian vaikutuksia ja kulttuureja tutkineet toppuuttelevat kohinaa. Las Vegasin konferenssin pääpuhuja, Stanfordin yliopiston professori Stephen R. Barley varoitti uskomasta uuden teknologian vallankumouksiin. Yli 30 vuotta työn ja teknologian suhdetta tutkinut Barley korosti, että uuden teknologian suurimmat vaikutukset nähdään vähitellen, eivätkä vaikutukset ole lähes koskaan odotetun kaltaisia. Vaikutukset ovat sosiokulttuurisia: rooleihin, työkäytäntöihin ja toimijoiden välisiin suhteisiin liittyviä. Muutokset toteutuvat elämän arkisilla ja sotkuisilla ”harmailla alueilla”, siellä mihin tuotekehittäjien, markkinoijien ja bisnesjohtajien katse harvoin kohdistuu.

Teknologian käyttö muuttaa vähitellen sitä, millaisena olentona näemme itsemme. Esimerkiksi älypuhelimien tai internetin suurin vaikutus on ollut odottamaton, ja se liittyy vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin. Se näkyy siinä, miten työntekijät toimivat toistensa kanssa, tai miten perheenjäsenet kommunikoivat keskenään. Teknologisen kulttuurin ja estetiikan professori Jussi Parikka puolestaan korostaa, että tekoälyn tulevaisuus liittyy ennen kaikkea palveluihin ja niiden muutokseen. Jatkossa tekoäly saattaa esimerkiksi diagnosoida sairautemme.

 

Palvelunäkökulma johtamaan
ihmiskeskeistä digitalisaatiota

KUMOUS-hankkeen kysymykset ovat linjassa Barleyn ja Parikan näkemysten kanssa. Digikumouksen sijasta haluamme tutkia palvelutalouden vallankumousta. Kysymme, onko ihminen ja hänen arkielämänsä digitalisaation keskiössä – onko digitalisaatio ihmisen palveluksessa vai onko ihminen digitalisaation armoilla?

Hyvinvointipalvelut ovat pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana tunnetun vakaan, ennustettavan elämänmuodon tukipilareita. Perusopetuksen, erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon sekä vanhuspalveluiden uudistajat ottavat parhaillaan vastuuta koko Suomen tulevaisuudesta. Näiden palveluiden verkottuneet ja digitalisaatiota hyödyntävät uudet toimintatavat ovat KUMOUS-hankkeen kiinnostuksen kohteena.

Haluamme saada selkoa meneillään olevan monisyisen murroksen arkisista, inhimillisistä, harmaista – mutta sitäkin tärkeämmistä – alueista. Kumouksellinen matka muuttuviin arvoverkostoihin on alkanut: tervetuloa mukaan!

Foreign Affairs Heinä-Elokuun 2015 teemanumero Hi Robot Work and Life in the Age of Automation.

Mervi Hasu on Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston dosentti. Hän toimii hankekonsortion johtajana KUMOUS-hankkeessa.
unnamed (2)
Marja ja Mervi Las Vegasissa työryhmän päätyttyä.