Asiakkaana verkossa – koukeroista salapoliisin hommaa edelleen

Maanantaiaamuna kotipalveluohjaaja kertoi että hänelle oli tullut päivystystapahtuma viikonloppuna.  Työkeikallamme ollut Marja oli kotimatkallaan kaatunut pyörällään. Kaatuessaan hän oli pudonnut pahasti polvi edellä asfalttiin. Polven seutu turposi kovasti ja viiltävä kipu esti liikkumisen. Hänen oli pitänyt jättää polkupyöränsä siihen paikkaan ja hakeutua taksikyydillä lähimpään terveyskeskukseen. Sieltä hänet passitettiin eteenpäin alueensa sairaalan päivystysklinikalle. Polviumpiossa oli paha murtuma. Marja oli edelleen sairaalassa odottamassa pääsyä polvileikkaukseen.

Koska oli kyse työtapaturmasta, työnantajan kuuluu lähettää mahdollisimman pian vakuutustodistus ensimmäiseen hoitotahoon, tässä tapauksessa terveyskeskukseen. Työnantajailmoituksen avulla vahingoittunut saa tapaturmaan liittyvän sairaanhoidon ja lääkkeet maksutta.

”Jaa, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa”- ajattelen ja ryhdyn hommaan.

Vakuutusyhtiömme etusivu löytyy tietokoneeni suosikkilistasta. Se ei näköjään sillä enää avaudu. Heillä todennäköisesti on ollut joku nimenvaihto- kotisivu-uudistus sitten viime kerran. Kirjoitan hakukohteeseen koko http:osoitteen, jolla vakuutusyhtiön etusivu aukeaa. Vilisee tosi, tosi paljon informaatiota edessäni, skrollaan sivua alas ja takaisin ylös. Löydän laatikon: ”yritysasiakas”. Klikkaan sitä – ei avaudu. Huomaan yläpalkissa toisen laatikon: ”kirjaudu”.

Kirjautua pitää omilla henkilökohtaisilla pankkitunnuksilla. Haen käsilaukustani pankkitunnukseni esille. Hetken kokeilun ja yrittämisen jälkeen saan sivun aukeamaan. (Pitäisi aina muistaa yliviivata jo käytetyt tunnukset!)

Löydän ”tee ilmoitus tapaturmasta” laatikon, jonka klikkaan auki. Lomake avautuu, ensimmäiseksi kysytään työntekijän henkilötiedot. Työntekijän henkilötiedot löytyvät meidän omasta tietojärjestelmästä, kirjaudun siihen sähköpostiosoitteellani sekä sen järjestelmän tunnuksillani ja otan kyseisen työntekijän henkilötietoja esille. Täytän lomakkeen, tämähän sujuu, ehdin jo ajatella…

Seuraavaksi kysytään tapaturmapaikkaa, sijaintia ja ajankohtaa sekä työvuorolle että tapahtumalle. Kirjaudun uudestaan omaan henkilöstöjärjestelmäämme, josta saan esille tarvittavat tiedot.

Vihdoin saan kaikki kohdat täytetyksi ja painan ”lähetä” laatikkoa. Tämähän meni näppärästi!

Hetkinen! Ruutuun ilmestyy punainen teksti; ”tarkista päivämäärä”. Nojaudun eteenpäin, tsekkaan…

Kyllä, olen kirjoittanut päivämäärään oikeaan muotoon. Yritän uudestaan. Sama punainen teksti ilmestyy. Mitä ihmettä? Löytyisikö puhelinnumeroa minne voisin soittaa? Tällä lomakesivulla ei ole minkäänlaisia yhteystietoja. Ääh, turhaudun.

Haen vettä juotavaksi keittiöstä ja huomaan itsekin, että kulkiessani kolistelen aika lailla ovissa molempiin suuntiin. Muut työt jo odottavat.

Sitten muistan saaneeni viime vuoden elokuussa sähköpostitse kutsun johonkin vakuutusinfotapahtumaan. Olisikohan siinä jonkun henkilön yhteystietoja? Klikkaan alas täytetyn lomakkeen ja toivon hartaasti, että siinä ei ole aikalukkoa, jonka jälkeen sitä ei enää voisi lähettää edelleen.

Avaan sähköpostini, johon tarvitsen työsähköpostini tunnuksia. Hetken haettuani löydän vakuutusihmisen yhteystiedot ja puhelinnumeron. Kiitän itseäni neuvokkuudestani. Soitan numeroon. Ystävällinen virkailija kertoo minulle: ”Valitettavasti meidän järjestelmä ei hyväksy tapahtumia tämän vuoden puolella. Kirjoita joku päivämäärä viime vuoden puolella tapahtumaruudukkoon, ja kirjoita sitten lisätietoja-laatikkoon, että oikea päivämäärä onkin se todellinen.”

OK!

Seuraavaksi soitan Marjalle. Hän kertoo, että pääsee leikkaukseen vielä tänään. Annettu kivunlievitys puree hyvin ja hän tuntuu olevan toiveikas nopeasta toipumisesta. Hän on hyvällä mielellä kaikesta huolimatta. Hän on hyvissä käsissä. Se on pääasia. Myös digiaikana.

Mona__1800x2400px (005)

Mona Jonsson on Väestöliiton Kotisisar Oy:n toimitusjohtaja ja KUMOUS-hankkeen kumppani