Ammatteja ravistellaan uusiin suuntiin – KUMOUS luo alustan uuden työn keksimiselle

Digitalisoituva työ haastaa nykyiset työtavat. KUMOUS-hankkeessa kehitellään uusia palveluyhdistelmiä ja arvoverkostoissa tehdään kokeiluja uusien työtapojen ja palveluiden luomiseksi. Verkostotyöpajoissa osallistujat ovat voineet rikastaa omia kokeilujaan tai pölliä sumeilematta toinen toistensa ideoita. Oppimisprosessiin kuuluu myös yhteinen visiointi sekä kokeilujen arviointi.

Kokeilujen kiihdyttämö kuvittelun areenana

Hankkeen toisessa työpajassa ”Kokeilujen kiihdyttämössä” käytettiin tarinatyökalua tulevan työn konkretisoimiseksi ja asiakkaiden palvelutarpeiden kirkastamiseksi. Tutkijat virittivät toimijat luovan tarinan laatimiseen. Kokeilujen kiihdyttämössä digitalisoituvien tukipalvelujen työntekijät, lääkärien saneluja purkavat tekstinkäsittelijät pääsivät kuvittelemaan yhdessä heidän työnsä tulevaa sisältöä ja määrittämään sen suuntaa. Heille annettiin mahdollisuus ennakoida uutta toimenkuvaansa, kun digitalisaatio korvaa osan sanelunpurkutyöstä. Ryhmässä syntyi rohkeita etenemispolkuja. Ilmapiiri antoi tilaa luovuudelle sekä uuden työn ja osaamisen pohtimiselle.

Työntekijät uuden työn luojina

Digitalisaatio mahdollistaa palvelujen muotoilun uusiksi tavoiksi toimia ja samalla teknologinen kehitys synnyttää uusia ammatteja kiihtyvällä vauhdilla. Mutta kuka keksii uuden työn? Kun työntekijät itse pääsivät pohtimaan asiaa, alkoi uusi työ ja palvelurooli hahmottua. Tekstinkäsittelytyö voi muuttua tulevaisuudessa robotin kirjoittaman tekstin editoinniksi tai kääntämiseksi. Tekstinkäsittelijän mekaaninen kirjoitustyö voi muuttua monimutkaista kommunikaatiota vaativaksi asiantuntijatehtäväksi. Järjestelmän laadunvarmistaja tai kardiologian editori ovat aivan mahdollisia tehtävänimikkeitä tulevissa terveydenhuollon työnhakuilmoituksissa.

Uudet roolit vaativat uutta vastuunottoa

Työntekijät uumoilivat, että tuleva ammattilainen on automaattisen puheentunnistuksen jälkeen virheiden korjaaja ja potilaskertomusten oikeellisuuden varmistaja. Työntekijät puntaroivat, että heidän vastuunsa potilaan hoitopolusta voisi nousta aivan uudelle tasolle. Dokumentoinnin ammattilaiselle latinan kieli ja kliinisen sanaston hallitseminen nousisi tulevaisuudessa suurempaan arvoon. Erikoistuminen ja syvällinen ymmärrys järjestelmien kommervenkeista kuuluisivat myös tulevaan dokumentoinnin ammattilaisen työhön. Työntekijä varmistaisi potilaalle palvelun läpinäkyvyyden. Työntekijän tarinassa editori on lähempänä potilasta ja hänellä on laaja vertaisverkosto. Tarinoista heijastui vastuullisuus ja tehokkuus. Entä jos editori korjaisi virheitä konsultoimalla vertaisiaan eikä lääkäriä?

Mistä saa osaamista uuteen työhön?

Työntekijät näkevät automatisoidussa palvelussa sekä hyviä että huonoja puolia. Työntekijän tarinassa editori arvostaa oppivaa tietojärjestelmää. Järjestelmä tekee mekaanista työtä hänen puolestaan, mutta ihmistä tarvitaan varmistamaan, ettei kohtalokkaita virheitä tapahdu. Kiinnostavaa työntekijöiden keskustelussa oli se, että he toivoivat muodollisia osaamisvaatimuksia omalle työlle. Tulevaisuuden editorille ei ole vielä olemassa opinto-ohjelmaa, vaikka lisäkouluttautuminen kiehtoo monia.

 henkilokuvat-21-netti_Sari

 

Sari Käpykangas on KUMOUS-hankkeen tutkija Työterveyslaitoksella ja tutkii erityisesti tukipalveluissa tapahtuvaa työn muutosta työn digitalisoituessa.