Ajatuksia tekoälystä

Suomessakin puhutaan ja kirjoitetaan paljon tekoälystä [1-4, 6-7]. Toisaalta syntyy pelottelun makua siitä, että jopa puolet työpaikoista ennustetaan häviävän, toisaalta hehkutetaan innostusta siitä, kuinka hyviä kasvun ja liiketoiminnan potentiaaleja tekoälyyn panostaminen voisi synnyttää. Ajoittain nousee pohdintoja siitä, kuinka tekoäly hiipii nykyisiin koneisiin, laitteisiin ja prosesseihin. Israelilainen Harari on esittänyt mielikuvituksellisia tulevaisuuden näkymiä, miten tekoälyllä tehtävien biologisten algoritmien kehittäminen tekee ihmiset tarpeettomiksi tai ainakin suistaa suurimman osan ihmiskunnasta köyhyyteen ja pienen murto-osan ihmisistä käsittämättömään vaurauteen [5].

Mitä ovat tekoäly ja algoritmit?

Siis mitä ovat tekoäly, algoritmit ja miten se voisi liittyä biologisiin prosesseihin? Tekoäly (artificial intelligence AI) kuvaa tällä hetkellä pääosin laitteita, jotka toimivat ohjelmoitujen käskyjen avulla, mutta tekoäly syntyy siitä, että kulloinkin tarvittaviin käskyihin vaikuttaa koneen tietovaranto ja sieltä saatu tieto. Koneisiin on mahdollista koota valtava määrä tietoa ja kone voi käyttää konenäköään, konekuuloaan, konetuntoaan tai muista koneaistejaan päätöksenteon tueksi. Algoritmi kuvaa koko toimintaprosessia, mihin liittyy koneen algoritmeissa tekemiä päätöksiä. Näistä löytyy jo valtavasti esimerkkejä sotilasalalta, lääketieteestä, opetuksesta ja osakemarkkinoilta. Leimaa-antavaa näissä järjestelmissä on se valtava nopeus, millä lopputulokseen päädytään. Kun sata vuotta sitten prosessi sodan päättämisestä taisteluun vei kuukausia tai jopa vuosia, tekoälyn seurauksena päätöksestä taisteluun voi kulua minuutteja. Sodankäynnissä on jo tullut vastaan pohdinta tappajarobottien kieltämisestä ja sallimisesta ja miten tämä rajapinta määritellään. Ovatko esimerkiksi laumaälyä käyttävät pomminpudottajalennokit tappajarobotteja?

Hararin pohdinta biologisista algoritmeista [5] on vielä tutkimusasteella, mutta solutasolla ja biologisten järjestelmien tasolla prosesseihin myös liittyy algoritmeja, joiden ymmärtäminen vie meidät lähemmäksi sellaisten asioiden ymmärtämistä kuin esimerkiksi tietoisuus ja tunteet. Harari jopa esittää, että tunteet ovat biokemiallisten algoritmien aikaansaannoksia. Samalla kannattaa kuitenkin huomata, että nanoteknologia, tietoteknologia (mm. internet), biologinen teknologia ja ymmärrys ihmisten kognitiivisista toiminnoista luovat mahdollisuuksia uudenlaisiin kokonaisnäkökulmiin.

Koulutuksessa robotti voi helposti pitää vaikeitakin luentoja ja aina samalla tavalla. Jos robottiin saadaan ladatuksi valtava määrä tietoa, se voi tulevaisuudessa vastailla kysymyksiinkin. Samankaltaisia henkisen puolen rutiinitehtäviä voisivat olla mm. oikeustapaukset ja tuomarien työ, lääkkeiden jakaminen potilaille, tavanomaiset suunnittelutehtävät ja niin edelleen. Hetkessä tämä ei kuitenkaan tapahdu, vaan algoritmien kehittymisen lisäksi muutoksiin vaikuttavat hallinnolliset ja asiantuntemusvaatimuksiin liittyvät asiat. Esimerkkinä näistä on, voiko robotti toimia lääkärinä ja kenen on silloin vastuu. Toisaalta osakemarkkinoilla toimivat algoritmit tekevät osto- ja myyntipäätöksiä sekunnin osissa eivätkä ihmisaivot enää kykene kilpailemaan koneen kanssa osakkeiden hintojen muutoksissa. Samoin tekoälystä puhuttaessa viitataan usein shakkiin, missä kone voittaa ihmisen. Siis tekoäly on jo nyt mukana päätöksenteossa.

Kehitys on hidasta

Minua hieman kiusaa näissä tulevaisuuden visioissa se, että kuvitellaan visioiden korvaavan reaalisen työn ja elämän asiat kerralla. Minä uskon, että tekoäly hiipii koko ajan kehittyneempien laitteiden myötä, mutta nykyiset järjestelmät korvautuvat hitaammin. Samoin ihmiseen voidaan asentaa nanobotteja ja siten elinten toimintaa ohjata tai syöpäkasvaimia tappaa tekoälyn avulla. Suuret muutokset voivat viedä kymmeniä vuosia, vaikka järjestelmien nopeus ja kyvykkyys kehittyykin nopeasti. Muutoksiin liittyy aina vastavoimia kuten em. hallinnollisia sopimuksia tai ihmisen halukkuus tehdä asioita samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Konservatiivisuus on ollut ihmiselle hyötytekijä tuhansia vuosia ja siksi sitä ei tultane heittämään romukoppaan kerralla.

Itseliikkuvien kuljetusvälineiden kehityskulku on mielenkiintoinen. Algoritmit ja anturiaistit toimivat teknologisella tavalla, mutta ihmisten käyttäytyminen voi edelleen yllättää koneen. Kokemuksia on saatu myös siitä, että lumisade ja sumu voivat olla vaarallisia koneiden toiminnan kannalta. Kehitys kuitenkin vie asiaa eteenpäin ja esimerkiksi valtamerilaivojen itseohjautuvuus on hyvinkin mahdollista, jos taustalla etänä toimii ihminen. Matkustajalentokoneissa on jo nykyisellään joissakin suhteissa ihmistä luotettavampaa automatiikkaa, mutta vaaroja niissäkin edelleen piilee, mm. anturien jäätyminen ja tekniset viat. Olen myös ollut vaikuttunut hävittäjäkoneiden tietokoneiden osaamisesta, jolloin kone lentää sellaisilla säädöillä, joita kokenut lentäjä ei tekisi.

Minulta vaatisi uskallusta nousta täysin itseohjautuvaan lentokoneeseen tänä päivänä. Pääsin muutama vuosi sitten istumaan matkustajakoneen ohjaamoon välille Helsinki-Välimeren alue ja takaisin. Lentokoneen autopilotti hoiti lentämistä melko tehokkaasti koko ajan, mutta lähtötilanteessa huomattu vika, tarkistukset toisten koneiden lentopinnoista, matkustajan valitus lähellä lentävästä toisesta koneesta, välilaskun pyörteinen tuuli ja toisen lentäjän kuulokkeen ajoittainen toimimattomuus olivat niitä asioita, mitä autopilotti ei vielä olisi selvittänyt. Ihmisiä tarvittiin pitkin matkaa. Siis työtä oli kuten ennenkin, vaikka autopilotti hoiti rutiinilentämisen. Tekoälyn kehittyessä edellä olevia muitakin asioita voidaan ratkoa automaation avulla.

Varmaan tämän kaltainen ajattelu tulee lähitulevaisuudessa olemaan vallalla eli taustalla on aina joukko asiantuntijoita, jotka ratkaisevat tekoälyn jälkeen jääviä haasteita sekä mahdollisesti ottavat eettistä, hallinnollista ja toiminnallista vastuuta tehdyistä ratkaisuista. Tässä voi korostua moniammatillisuus eli esimerkiksi terveydenhuollon tekoälyn taustalla pitää olla lääketieteellistä, hoidollista, logistista, informaatioteknistä ja teknistä asiantuntemusta. Näistä osaamisalueista koostuva monitieteinen ryhmä voi myös tarvittaessa katkaista algoritmin toteutuksen, kun asiat menevät vikaan.

  • Dronet ja robottiarmeijat
  • robotiikka ja automaatio
  • lääketiede, nanobotit, hoitorobotit
  • itseliikkuvat kuljetusvälineet
  • sosiaaliset robotit ja kodin järjestelmät
  • markkinointi ja älypuhelimet
  • Pörssikoneet ja osakemarkkinat

Taulukko 1. Erilaisia tekoälyn soveltamisen alueita

Teknologiat hyödyntävät jo tekoälyä, mutta suurimmat voitot tekoälyllä voisivat tulla humanististen tieteiden alueella. Jos esimerkiksi johtamista, organisointia ja hallintoa voitaisiin merkittävästi automatisoida, asiantuntijatyössä ihmiset voisivat keskittyä substansseihin hallinnollisten tehtävien sijasta. Tämä automatisointi vaatii kuitenkin huomattavan määrän asiantuntijatyötä, joten silläkään alueella työ ei häviä mihinkään. Toisaalta johtamiseen ja hallinnoimiseen liittyy niin paljon valta-ajattelua ja taloudellisia näkökulmia, että on hyvin mahdollista, että tämän alueen automatisointia raskaasti vastustetaan. Toinen esimerkki on sosiaalisten robottien kehittäminen. Alkeellinen esimerkki tästä on i-phone puhelimissa oleva SIRI, jonka kanssa voi keskustella muutaman lauseen verran, mutta pääasiassa sen osaaminen liittyy erilaisiin opastustehtäviin, kuten karttoihin ja tietovarantoihin. Uskon, että kymmenen vuoden kuluttua tällä alueella nähdään paljon uutta mm. vanhusten hoidossa ja lasten kasvatuksessa.

Työn käsitteestä, työn tekemisestä ja työn olemuksesta käydään keskustelua. Tähän saakka valtaosa työstä on ollut palkkatyötä yhdessä työpaikassa koko työuran ajan. Tulevaisuudessa arvioidaan, että työ pirstaloituu eli työntekijä joutuu hakemaan työnsä eri kohteista tai ainakin vaihtamaan työtään monta kertaa työuran aikana. Samoin ihmisillä ennustetaan olevan rinnakkain monta työpaikkaa sekä pienyrittäjien määrä lisääntyy selvästi. Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa? Esimerkiksi minä saan nykyisin toimeentuloani eläkkeestä, teen hankkeita yritykseni kautta, teen osapäiväisesti palkkatyötä insinööritoimistoille sekä toimin ympäristöasiantuntijaneuvoksena. Lisäksi pidän koulutusta eri tahoille. Koulutan itseäni lukemalla, kirjoittamalla ja arvioimalla tieteellisiä ja tietoartikkeleita. Pidän itseäni ajan tasalla Facebookissa, LinkedInissä, sähköpostilla ja monien muiden väylien kautta. Voi myös olla, että ihminen ei enää jatkossa pääse eläkkeelle, vaan hänen täytyy etsiä töitä koko elinikänsä (kuva 1). Tämän hetkisten arvioiden mukaan eläkerahastojen pitäisi kuitenkin riittää kymmeniä vuosia eteenpäin.

Kuva 1. Elämää nyt ja tulevaisuudessa (lähde Antti Koivulan luento).

Työn käsitettä joudutaan pohtimaan myös toisella tavalla. Tähän saakka olemme käsittäneet, että työtä on sellainen palkkatyö, mistä saa palkkaa tai yrittäjä saa työnsä perusteella tuloa. Työksi ei ole laskettu vapaaehtoistöitä, omaishoitajuutta, yhdistystoimintaa tai vaikkapa omaehtoista tieteellistä tutkimustyötä. Suomessa on tähän saakka ollut mitättömän pieni joukko ihmisiä, jotka ovat ansainneet niin paljon lyhyessä ajassa että ovat voineet sen jälkeen elää pääomansa turvin. Voi olla, että tämä ryhmä jatkossakin on yhteiskunnan näkökulmasta merkityksetön. Sen sijaan entistä enemmän pitää kiinnittää huomiota köyhimpiin, työttömiin ja syrjäytyneisiin, jotka eivät löydä minkäänlaista työtä tai mielekkyyttä elämälleen. Tässä tullaan myös siihen, miten työnantajana toimiminen on vaikeaa ja monimutkaista. Työnantajia ei ole, vaikka töitä on edelleen lähes rajaton määrä. Tähän kytkeytyvät myös sosiaaliturva ja verotus sekä työnantajavastuu, joita pitää kehittää, jos talouden kannalta arvottomia, mutta hyödyllisiä töitä halutaan teetettävän.

Ihminen keskiöön

Tulevaisuuksien pohtiminen on aina mielenkiintoista, mutta varmaan on myös niin, että tulevaisuuksiin liittyy aina paljon sellaisia tekijöitä, mitä emme osaa ottaa huomioon. Siksi toteutuva tulevaisuus on yllätys, mutta tulevaisuuksien ennakointi on joka tapauksessa tärkeä asia eikä sitä voi jättää tekemättä. Luin 1960-luvulla tehtyjä nuorten tulevaisuuden arviointeja, missä sanottiin usein, että autot ovat jääneet vanhanaikaisiksi vuonna 2000 ja ihmiset käyttävät lentäviä laitteita liikkumiseensa. Sen sijaan kukaan ei 1960-luvulla osannut arvata, millainen laite puhelimesta ja edelleen älypuhelimesta on meille tullut. Jos katsotaan nyt aikaa taaksepäin 50 vuotta, nähdään, että on paljon asioita, jotka eivät ole oleellisesti muuttuneet. Ajatellaan vaikkapa polkupyörää, rakennuksen lvis-järjestelmää (ei ohjausjärjestelmiä) tai voimalaitoksia. Sen sijaan informaatioteknologia ja lääketieteen tutkimusmenetelmät ovat huimasti kehittyneet. Me ihmiset synnymme, kärsimme ja kuolemme kuten ennenkin, kärsimyksen kesto voi olla hieman pitempi kuin ennen. Tosin esimerkiksi minun esi-isäni 1600-luvulta saakka ovat eläneet 60-90 vuotiaiksi eikä mitään eliniän pidentymisen trendiä ole suvussani nähtävissä.

Edellä mainittujen näkökulmien valossa joudun toteamaan, että tekoälyn ja robotisaation hyödyntämiseen liittyy paljon vastustavia voimia, jotka hidastavat merkittävästi tekoälyn soveltamista. Läpimurtoja väistämättä tapahtuu joillakin alueilla, kuten esimerkiksi on tapahtunut osakemarkkinoilla tai pommiroboteissa, mutta työelämä on niin voimakkaasti säädeltyä, että siellä esteitä jää paljon voitettavaksi. Yhteiskunnan näkökulmasta on myös jossakin vaiheessa otettava kantaa siihen, miten tekoälyn vaikutuksesta saatu arvonnousu koituu koko yhteiskunnan hyödyksi eli miten tätä verotetaan. Tuloerojen polarisoituminen on yhteiskunnan tai valtion säilymisen kannalta vaarallista.

Tekoäly ja työ kehittyvät varmasti jatkossakin. Painopisteen tulisi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa olla, miten tekoäly saadaan hyötykäyttöön ja miten esteitä tekoälyn soveltamiseksi voidaan madaltaa. Edelleen pitää pohtia, miten hallita seurannaisvaikutuksia ihmisiin, töihin ja toimeentuloon.

Lähteet

  1. Työ- ja elinkeinoministeriö: Suomi tekoälyajan kynnyksellä. Yrityskatsaus, joulukuu 2017: TEM oppaat ja muut julkaisut 11/2017. Julkaisija: Työ- ja elinkeinoministeriö, Elinkeino- ja innovaatio-osasto, tem.fi. Toimitus: Petra Tarjanne, Tapio Virkkunen, Lasse Laitinen ja Lotta Englund, Paino: Lönnberg Print & Promo, TEM Helsinki 2017.
  2. Työ- ja elinkeinoministeriö: Suomen tekoälyaika. Suomi tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi: Tavoite ja toimenpidesuositukset Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 41/2017. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki 2017
  3. Demos Helsinki & Demos effect: Työ 2040. Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Raportti 1/2017, Helsinki 2017. https://media.sitra.fi/2017/02/24031648/Tyo_2040_skenaariot.pdf
  4. Mikko Dufva, Minna Halonen, Mika Kari, Tapio Koivisto, Raija Koivisto ja Jouko Myllyoja: Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. Maaliskuu 2017.
  5. Harari Y: Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. Suomenkielinen versio Bazar kustannus Oy 2017. 449 s.
  6. Eveliina Saari: Digiajan työntekijät uuden työn etsijöinä. Blogeja strategisesta tutkimuksesta. Suomen akatemia 2017. http://www.aka.fi/fi/strategisen-tutkimuksen-rahoitus2/blogeja/2017/eveliina-saari-digiajan-tyontekijat-uuden-tyon-etsijoina/
  7. Soininvaara O: Tekoäly ja työn tulevaisuus. 30.1.2018. soininvaara.fi

Kirjoittaja Rauno Pääkkönen on tekniikan tohtori ja Tampereen teknillisen yliopiston dosentti.